Maataloustuottajien jokin etujärjestö reakoi asiaan kun oli yhteydet poikki tarpeeksi pitkään ja jäi navetat ilman sähköä sekä lehmät lypsämättä ja osittain jopa ruokintakin taisi muuttua käsipelillä tehtäväksi.
Lypsyasemista puhumattakaan, nehän on tänäpäivänä jo hyvin pitkälle tietokone ohjattuja, joten siellä lyhytkin sähkökatko saattaa aiheuttaa melkoisia vahinkoja.
Tai ainakin panee karjanhoitajan käsinlypsy taidot kovalle koetukselle.
Sähköyhtiöiden puolelta vastaus oli että ei linjojen hoidossa ole mitään laiminlyöty, vaan kaikki on hoidettu kuten muinakin vuosina ja syytettiin aina vain poikkeuksellisia olosuhteita.
Minä tuolla kun liikuin maakunnissa seurasin hieman linjojen tilaa ja jouduin toteamaan että kyllä puut ovat monessa paikoin vielä aivan liian lähellä linjaa.
Ei tarvi kuin vähän sataa kosteaa lunta joka jää puihin kiinni niin silloin on langat todella vaarassa. ja kun se luonnon laki on että puu kaatuu aina sinne linjalle päin missä on vapaata tilaa, koska sen oksisto on aina tuuheampi siltä puolelta josta se paremmin valoa on saanut, elikkä lähes poikkeuksetta hakatun linja aukon puolelta.
Mutta kaikken pitää ilmeisesti saada oppi kantapään kautta.
Nyt on kuulemma sitten aloitettu kunolla linjojen raivaus, no parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Kyllä tuo lumen paino saa aikaan ihmeitä, kun melkein miehen käsivarren paksuiset koivut olivat tuolla teidenvarsilla taipuneet aivan maahan saakka.
Kaunista katseltavaa tuo luminen luonto.
Mutta niin se vain on että kohti kevättä tässä taas mennään kovaa kyytiä.
Kyllä minä ainakin kesä ihmisenä jo talvesta malttaisinkin luopua, ja nauttia siitä keväisestä auringosta joka antaa taas luonnolle uutta elinvoimaa.
Mutta kaikki aikannaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti