Jälkipyykkiä

Niin siitä se alkoi tuo vaalien jälkipyykki, joku eroaa tehtävästään, joku taas syyttelee toisia sitä varmaan saamme kulla joka tuutista vielä pitkin kevättä.
Minusta ihan joutavaa tuo tuollainen, kansahan sen valinnan loppujen lopuksi teki kahden henkilön välillä, jotka useammasta karsittiin jo ensimmäisellä kierroksella.
Tällä toisella kierroksella meinas mennä ihan hihhuli-hei touhuksi ei valitun kannnustusjoukoissa, meinaan sitä huutoa ja buuaamista ehdokkaiden tv-keskustelussa.
Sivistyneiltä ihmisiltä olisi odottanut asiallisempaa käytöstä.
Ennenkin sanottiin että "ilo irti elämästä, mutta akseli hoi pylly pois tyynyltä."
Toivottavasti kaikki taas osaavat sopeutua tosiasioihin, eikä lähdetä taas sille vanhalle ja vaaralliselle tielle.
Maillä on nyt hyvä tilanne moneen muuhun maahan verrattuna, joten jatketaan rauhassa samaa linjaa eteenpäin.
Pyykkiä minun ei tässä enää pitänyt pestä, mutta joku sananen sallittakkoon.
Kyllä meillä varmaanon monta muutakin ja tärkeämpää asiaa pohdittavana kuin menneet vaalit ja siihen liittyvä.
Muut mailman tapahtumatkin ovat saaneet olla taka-alalla.
Puolassakin sattunut onnettomuus olisi toisena aikana puhuttanut enemmän.
Mielestäni on aivan käsittämätöntä että rakennetaan sellaisia halleja kuin nyt on saatu kuulla niiden romahtaneen ihmisten päälle.
Onko ihmisten (suunnittelioiden) ammattitaito laskenut, vai mistä moinen johtuu.
Ei näitä ennen sattunut.
Nyt tietenkin joku sanoo että ei ennen tehty näin suuria halleja, mutta sepä siinä ennen tiesivät mitä voi tehdä ja itä ei.
Onhan tietenkin tilantarve kasvanut, mutta kyllä on materiaalitkin kehittyneet joten kyllä suunittelijan pitäisi pystyä ottamaan lujuuslaskelmissa kaikki luonnon olosuhteet huomioon jo suunnittelu vaiheessa.
Onhan tänään vieläkin paljon sataviisikymmentä vuotta sitten rakennettuja rakennuksia pystyssä ja hyvässä kuosissa.
Silloin on kaikki tehty kestämään, eikä helpon rahan toivossa.
Osanottoni kaikille Puolassa menehtyneiden omaisille.

Löytyihän muitakin...

Niin jotta löytyihän niitä muitakin jotka olivat saamaa mieltä kanssani näistä sähkölinjojen raivauksista.
Maataloustuottajien jokin etujärjestö reakoi asiaan kun oli yhteydet poikki tarpeeksi pitkään ja jäi navetat ilman sähköä sekä lehmät lypsämättä ja osittain jopa ruokintakin taisi muuttua käsipelillä tehtäväksi.
Lypsyasemista puhumattakaan, nehän on tänäpäivänä jo hyvin pitkälle tietokone ohjattuja, joten siellä lyhytkin sähkökatko saattaa aiheuttaa melkoisia vahinkoja.
Tai ainakin panee karjanhoitajan käsinlypsy taidot kovalle koetukselle.
Sähköyhtiöiden puolelta vastaus oli että ei linjojen hoidossa ole mitään laiminlyöty, vaan kaikki on hoidettu kuten muinakin vuosina ja syytettiin aina vain poikkeuksellisia olosuhteita.
Minä tuolla kun liikuin maakunnissa seurasin hieman linjojen tilaa ja jouduin toteamaan että kyllä puut ovat monessa paikoin vielä aivan liian lähellä linjaa.
Ei tarvi kuin vähän sataa kosteaa lunta joka jää puihin kiinni niin silloin on langat todella vaarassa. ja kun se luonnon laki on että puu kaatuu aina sinne linjalle päin missä on vapaata tilaa, koska sen oksisto on aina tuuheampi siltä puolelta josta se paremmin valoa on saanut, elikkä lähes poikkeuksetta hakatun linja aukon puolelta.
Mutta kaikken pitää ilmeisesti saada oppi kantapään kautta.
Nyt on kuulemma sitten aloitettu kunolla linjojen raivaus, no parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Kyllä tuo lumen paino saa aikaan ihmeitä, kun melkein miehen käsivarren paksuiset koivut olivat tuolla teidenvarsilla taipuneet aivan maahan saakka.
Kaunista katseltavaa tuo luminen luonto.
Mutta niin se vain on että kohti kevättä tässä taas mennään kovaa kyytiä.
Kyllä minä ainakin kesä ihmisenä jo talvesta malttaisinkin luopua, ja nauttia siitä keväisestä auringosta joka antaa taas luonnolle uutta elinvoimaa.
Mutta kaikki aikannaan.

Sähköt poikki...

Tuon uutisen on saanut taas kuulla harvase päivä tämän talven aikana.
Ainakun hiukan tuulee tai sataa lunta, ja jokakerta sanotaan että johtui poikeuksellisista sää oloista.
Mitä poikkeuksellisia ne ovat kun ne toistuvat vuodesta toiseen, aiheuttaen aina samat ongelmat ja suurinpiirtein samoilla alueillakin.
Jotenkin tuntuu että näissä voimayhtiöissä on sellainen mieli että tämä oli nyt sitteen viimeinen myrsky tai satoi viimeisen kerran lunta, eikä osata ajatella asioita eteenpäin.
Sillä näinhän on aina ollut ja tulee olemaan, että säätilat suomessa ovat sellaiset että nämä lumi- ja myrsky mahdollisuudet on aina ja vuorenvarmasti olemassa ja tulevat tekemään samat katkokset joka vuosi, mikäli niihin ei jo etukäteen varauduta.
Tänäpäivänä pienemmät linjat on vedetty "lähes puiden oksien välistä" ja sitten ihmetellään kun puut painuvat langoille, olis varmaan aihetta käydä joskus myöskin sen johtavan "portaan" itse tutustumassa mikä todella on tilanne.
Raivausporukat tekevät kyllä työnsä ihan niinkuin asia vaatii, mutta ei se riitä. Metsä kun kasvaa jokapäivä ja etenkin puut jotka saavat parhaiten valoa siinä kapean linja aukon reunalla, ja ainahan puu työntää oksia vapaata ja aurinkoista tilaa kohti.
Ei pitäisi olla tänäpäivänä mikään mahdottomuus laskea kuinka leveä linja aukon on oltava jotta puut eivät pääse johtoja vahigoittamaan.
Ennen aikaan ne vanhat ja viisaat miehet hoitivat tällaiset hommat pois laskuista jo kesän ja syksyn aikana, heillä oli silmää katsoa mistä puusta on mahdollisesti vaaraa tulevan talven aikana eikä sitä ajateltu että kyllä joku varmaan sen käy poitamassa, vaan vaaraa asia hoidettiin itse ja siinä hetkessä.
Tänäpäivänä näyttää olevan niin että sitten kun vahinko on jo sattunut niin päivitellään että kyllä asia tiedossa oli mutta kun ei ole resusseja. Eli odotetaan että kyllä sen joku toinen hoitaa ja tuo minulle valmiina, "kuin manulle aamiaisen" pöytään, riittää kunhan minä istun tässä taas tämän kahdesan tuntia.
Sitä kokonaisvastuuta ei tänäpäivänä enää ole joka oli ennen itsestään selvyys.
Muistan sen ajan kun itse olin tosin vielä pieni, mutta metsässä liikkuessamme isäni ja vanhempien kylänmiesten kanssa, jos jossakin linjalla huomattin puu liian lähellä johtoja se kyllä yritettiin itse poistaa, mutta jos tilanne oli sellainen että emme siihen ryhtyneet siitä ilmoitettiin kyllä välittömasti sähköyhtiölle jotta he kävisivät tilanteen korjaamassa.
Ja kyllä uskon että vielä tänäänkin moni sähkökatko olisi vältettävissä vain sillä että me kaikki aina kun liikumme luonnossa ja näemme mielestämme sellaisia vaaranpaikkoja, ilmoittaisimme niistä paikalliselle sähkölaitokselle.
En usko että sähkökatkoista on kenellekään mitään etua, tai iloa.
Itse en ole niistä joutunut kärsimään monneen..moneen vuoteen, mutta moni muu on.
Nyt kun alkoi taas uusivuosi voikin vain toivoa että nyt os se vuosi kun paneudutaan suomen sähköverkon kuntoon todenteolla ja järjen kanssa.
Me jotka maksamme sähköstä tänään melkeinpä "kiskurihintaa" meillä on myös oikeus vaatia että saamme sitä säänöllisesti, eikä vain pätkissä.
Mutta pidetään kuitenkin vielä kynttilöitä varalla.....