Aamulla mittari näytti, siinä kuuden maissa peräti 10,7 astetta ja vielä tuolla etelänpuoleisella ja suojaisella seinustalla, kun nousin aamukahville, joka oli mutten valmiiksi keitetty ja odotti kuumana ja tuosuvana.
Lumi oli hyvin kuivaa, oikein narisi jalkojen alla kävellessäni autolle, joka sekin värjötteli kylmissään tuolla autokatoksen suojassa, ja kävin viemässä puolisoni ansiotyöhön, tuonne kaupungin toiselle laidalle.
Unohdin muuten tarkistaa mitä siellä oli lämpötila, yleensä se alue on kaupungin kylmintä seutuanäin talviaikaan.
Eilinen tuulikin on yön aikana tyyntynyt täysin, eikä luntakaan ollut enää yön aikana tullut, joten säästyn tänä ammuna ainakin lumitöiden tekemiseltä, vaikka toisaalta hyväähän se minulle tekisi sillä tulee muuten niin vähän oltua tuolla ulkoilmassa.
Aikaa tahtoo kulua vain tämän näppäimistön vieressä aivan turhankin paljon...
Varsinkin tuo sukututkimus on sellainen harrastus josta on vaikea pysyä erillään, sillä aina siellä tulee vastaan jotakin uutta ja haastavaa. Välillä kaikki löytyy ihan kivasti, mutta sitten tulee sellaisia henkilöitä joita saa jäljittää ja etsiä viikko, tai kuukausi tolkulla. Mutta aina on sellaisiakin joita ei tunnu löytyvän ollenkaan, ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen..
Mahdollisuuksia tutkimiseen alkaa kyllä olla saatavilla jo aikahyvin ja aina vähitellen avutuu uusia tietokantoja joten kyllä etsivällä on mahdollisuuksia löytää.
Taivaanranta alkaa tuolla puidenlatvojen yllä punertaa siihen malliin että taitaa aurinko tehdä nousuaan taas tänäkin aamuna. Ehkä saamme tänään nautia auringon säteistä ainakin hetken aamusta....
Päiväthän tässä alkaa hijalleen pidentyä kevättä kohti mentäessä, joten yksi synkkä vuodenaika on jälleen taaksejäänyttä elämää....
Joten valoisin mielin kohti kesää.... kyllä se sieltä aikanaan tulee...
Ainakin viimekesänä näin tällaisia kasvavan tuolla pihamaalla, enkä usko että tuleva kesä siitä paljon poikkeaa, sillä yleensä historia aina toistaa itseään...Ja onhan nyt vielä menossa se niin valtavasti kohuttu ilmaston lämpeneminenkin, niin olen aika varma että saamme ihastelle kukkasia tulevanakin kesänä.
Mikäli niitä ei löydy ihan pihasta, niin sitten suosittelen hakeutumista jonnekkin reissuun jossa niitä voi nähdä...
Sillä kesä ilman kukkia on kuin talvi ilman sukkia..
Matkallehan kannattaa aina lähteä kun siihen vain on mahdollisuus ja kunto sen sallii, sillä siellä vasta oppii ymmärtämään että meitä on moneksi ja moneen paikkaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti