Tuolla taivaalla pörrääjiä meinaan, koska eilen tuli yksi jälleen alas tuonne muutaman "kivenheiton" päähän keskelle rauhallista männikköä.
Tai en tiedä oliko se juuri männikköä vai jotakin muuta puustoa, mutta maahan kuitenkin.
Onneksi kuski sentään pääsi pakoon ennen syöksyä.
Tuota rautaahan mailmassa riittää, josta niitä koneita tehdään.
Päivikin on tästä vuodesta taas yksi vähemmän jäljellä, ja yöt senkun pimenee ja valoinen aika lyhenee, kaippa se talvea tekee...
Tuulen mukana tulee pihanurmikolle keltaisia lehtiä tasaisen varmasti jokaisena päivänä, vaikka suurin osa niistä onkin vielä puissa jäljellä, joskin hieman värikirjoa saaneena.
Sienetkin on alkaneet kasvaa syys-sateiden myötä, aina siellä täällä niitä näkee kun tuolla pihapiirissä liikuskelee.
Lintujen ruokinnan aloitimme tänä syksynä varmaan liiankin aikaisin, koska niille ei tahdo mikään riittää, yli viisilitraa siemeniä pistävät suihinsa viikossa.
Mutta täytyy kestää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti