Pitihän Pietari nähdä

Pietariin lähdimme heti aamusta kuskin tullessa Pietarista meitä noutamaan, taas se tulli tökki oikein kunnolla, siis Suomentulli, mutta vihdoin ja viimein päästiin matkaan kohti Viipuria jossa pieni paussi juna asemalla, rahan vaihto rupliksi ja vessa reissu.
Matka jatkui siitä sitten kohti Pietaria ihan mukavaan tahtiin, joskin muutamat tietyöpätkät hieman hidastivat menoa.
Olihan se sitteen kuitenkin jo iltapäivä pitkällä kun perille saavuimme.
Hotellin etsiminen tuotti vaikeuksia, oli kysymyksessä asuntohotelli joka sijatsi sisäpihalla ilman mitään opasteita kadulla. No puhelin on hyvä apuväline mikäli saa omistajan langoille, mutta aina se ei onnistu, niimpä kyselylinjalle läheisiin myymälöihin ja olikohan neljäs jossa osasivat neuvoa paikan.
Oli kyllä ulkoa sellainen että tuli mieleen että uskaltaako tuonne edes mennä mutta sisältä todella hyvä.
Siinä illankaiheessa sitteen kierreltiin vanhaa kaupunkia niin kauan kun jaksettiin, oli muuten näkemisen arvoinen alue, kirkkoineen ja museoineen.
Aamulla vielä ehdittiin parituntia kietää ennenkuin kuski saapui noutamaan. Kaikkea mitä etsittiin niin myös löydettiin tuomisiksi, tupakka tosin jouduttiin ottamaan Viipurin lähistön huoltamolta koska Pietarissa oli vain irtoaskeja.
Siitä sitten tyytyväisinä kohti rajaa. Venäjän tulli toimi esimerkillisen ripeästi mutta  taas Sumen tulli odotutti, pihaa pidettiin pitkän aikaa tyhjänä ja suma seisoi.
No kuitenkin kotiin päästiin ajoissa, siitä sitten 500 kilometrin ajo tänne läsirannikolle niin johan tuli autossa istumista.
Joskus uudestaan mutta aikaa varataan runsaammin.

Svetokorskin reissu

Pitäähän rajantakana oleviin kaupunkeihin tutustua. Nyt oli vuorossa Svetokorsk joka on Imatran paikkeillä, vain kivenheiton matkan päässä rajalta.
Matkka sinänsä on tosi lyhyt, mutta se tulli....
Mennessä saimme jonottaa n. kolmetuntia suomentulliin ja naapurin puolella vajaan tunnin joka on todella paljon.
Siinäpä päivä hupenikin jo iltapuolelle, nälkäkin alkoi jo vatsassa kurnia. joten eikun ensimmäiseen paikkaan syömään jossa ruokaa oli tarjolla. Olis kyllä kannattanut hetken etsiä muita paikkoja, mutta parempi kuin ei mitään.
Siitä sitten pariin liikkeeseen "shoppailemaan" ja kiiruusti tankkaamaan.
Dieselin hinta oli noin puolet siitä mitä meillä täällä kallissa kotimaassa maksaa.
Ja taas jonottamaan tulliin, nyt kyllä rajan ylitys sujui hikan kivuttomammasti ja kerittiin illaksi yöpaikkaan.
Ei varmaan ollut viimeinen reissu mutta seuraavalla kerralla paremmin ajoitus rajalle.