
Jos ei maalikuusa maata näy, ei huhtikuussa humahda, on vanha sanonta josta ihmiset ennen kevääntuloa seurailivat.
Nyt kyllä näyttäisi siltä että vielä huhtikuussakin saamme pitää sukset esillä ja lumikolakin saa vielä olla kesäsäilöön viemättä, onhan jo maaliskuun toiseksi viimeinen viikko meneillään.
Tuossa yhdeksäkymmentä luvulla kun vielä käytiin Rokuan kisoissa huhtikuun alussa, oli täällä haettava lunta hiihtämiseen jo kolme -neljäviikoa ennen kisoja.
Tuolta keskimaasta joistakin varjoisilta pelloilta ielä sitä saattoi löytyä sen verran että pientä lenkki voi hiihtää.
Muuten talvi oli mitä mahtavin tällä alueella ainakin.
Mutta kyllä mielellään sen soisi jo kääntytyvän kesäksi, kevättä tietenkään uhohtamatta, joka on yksi vuoden parhaita aikoja.
Toinen varma merkki keväästä on Formulakisojen alkaminen, mutta sitä ei nyt kylläkään voi pitää minään vanhana merkkinä.
Kisasta näyttäisi muodostumaan mielenkiintoinen tällä kaudella, ainakin näiden kahden kisan pohjalta katsottuna.
Ja onhan meillä mukana kaksi kuskia joiden sukujuuret johtavat Suomeen.
Joten se antaa omaa kiinnostavuutta kisoihin.
Autokin käväisi huollossa ja mitään vikaa siitä ei löytynyt, joten se häiriö oli täysi mysteeriö, mikä lie aiheutti, aika näyttää uusiiko se vielä joskus.
Pesua se tosiaan kaipaisi, mutta odotelkoon vielä pakkasien hellittämistä, niin ei tule mitään jäätymis ongelmia.
Tässä ei nyt oikein mitään tämän kummepaa, toinen kerta lisää, kunhan aurinko on vähän korkeammalla.